Eilen (ja vähän tänäänkin) keskusteltiin tovereiden kanssa erinäisistä poliittisista asioista. Eräs aihe oli se että voiko olla oikeistolaista/kapitalistista feminismiä. Kieltävä kanta taisi voittaa, mikä ei tullut sikäli yllätyksenä että molemmat olivat todellisuudessa samaa mieltä, mutta onhan se kehittävää väitellä ja argumentoida omaa kantaa vastaankin. Itse lähinnä seurailin keskustelua, mutta minua suuresti hämmensi ajatus, joka oli jo päiviä aiemmin kehittynyt mieleeni. Mitä me oikeastaan tarkoitamme sanoilla kapitalismi ja oikeistolaisuus? Miten nämä linkittyvät tai eroavat vapaiden markkinoiden kannatamisesta tai "kovista" arvoista?

 

Nämä käsitteet tuntuvat menevän ihmisillä suloisesti sekaisin, niin myös em keskustelussa, ja ihmisillä on selkeästi erilaiset käsitykset näistä sanoista. Esimerkiksi jos jossakin television keskustelu ohjelmassa joku toteaa jollekin oikeistopoliitikolle, "niin että et sinäkään ihan niin kova kapitalisti ole, etteikö tässä olisi sinunkin mielestä jotain järkeä", niin tällä kapitalisti-sanalla kommentoija tarkoittanee vain henkilöä joka ajattelee talousasioita oikeistolaisittain. Sen sijaan vastaanottajalle, ja vaikkapa minulle vaikken kapitalisti olekaan, niin se saattaa kuulostaa todella äärimmäiseltä ilmaisulta.

 

Itse ajattelen talouspoliittista ajattelua janana, jossa on keskipiste sekä vasen- ja oikea ääripää.  Kompromissi vyöhyke on se, mikä on ikäänkuin keskipisteestä jonkin verran vasemmalle, ja saman verran oikealle. Sen vasemmalla puolella ollaan vasemmistolaisia, tai leimallisemmin sosialisteja, ja oikealla puolella oikeistolaisia/porvareita. Nämä kolme vyöhykettä toimivat käytännössä niin, että ne pyrkivät harjoittamaan talouspolitiikkaa olemassaolevan järjestelmän puitteissa, kuten puuttumalla veroihin ja tulonsiirtoihin. Näiden ulkopuolella, ovat kapitalistit ja kommunistit (ei tarvinne selvittää kummat ovat kummalla puolella), ja heidän lopullisena pyrkimyksenä on puolestaan koko taloussysteemin muuttaminen. Mutta tämähän on vain minun käsitys tästä asiasta.

 

Sekaannusta aiheuttaa se, ettei meillä ole tarkkaa kuvaa siitä, millainen on Suomen talousjärjestelmä. Se ei ole perinteisessä mielessä sosialistinen, koska käytössä on perusluonteeltaan vapaat markkinat, ja se on avoin kansantalous. Ei se siltikään ole sellainen äärimmäisen "vapaa", rajoittamaton kilpailu areena, jossa evoluution idea vahvemman selviämisestä ja heikomman katoamisesta toteutuisi samaan tapaan kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Vapaat markkinat kuitenkin aina yhdistetään kapitalismiin ja siksi niistä usein puhutaan synonyymeinä. Vapaiden markkinoiden ideaa voidaan kuitenkin vielä soveltaa vasemmistolaisesti, vaikka se usein mielletään oikeistolaisten pilvilinnaksi. Periaatteessa Suomenkin markkinajärjestelmä on vapaa, koska vain harvoilla aloilla kenenkään markkinoille tuloa estetään lainsäädännöllisin perustein.

 

Eri asia on vielä oikeistolaisuus ja ns "kovat arvot". Oikeistolaisuudellakin tarkoitetaan ihan järjettömän montaa asiaa. Esimerkiksi äärioikeistolaisuudella voidaan viitata äärimmäisen oikeistolaisiin talousnäkemyksiin, mutta toisaalta myös kovaan suhtautumiseen poikkeaviin ja vähemmän menestyviin ihmisiin. Tavallaan näitä kahta oikeistolaisuuden puolta yhdistää se, että ne luovat kovaa maailmaa, karua suhtautumista epäonnistumiseen ja hyväksytyn mallin ulkopuoliseen. Silti voi olla puolueita, jotka ajavat muissa asioissa oikeistolaista politiikkaa, mutta talousasioissa vasemmistolaista, kuten perussuomalaiset, tai päinvastoin kuten ruotsalaiset. Näin ollen näin on myös vasemmistolaisenkin ajattelun laita. Erikoinen piirre on se, että vain ne puolueet, joiden koko politiikan kirjo on pehmeää, mielletään vasemmistolaisiksi. Muut puolueet, vaikka heidän talousajattelunsa olisi kuinka vasenta, niin jos niiden muu politiikka on oikealta, niin ne leimataan silloin oikeistopuolueiksi, esimerkiksi em perussuomalaiset, sekä kristilliset ja vihreät.

 

Niin taikka näin, ongelma on siis ihmisten käsityserot näiden termien suhteen. Kukaan tuskin on väärässä, käyttipä näitä sanoja miten tahansa, koska ne ovat monimerkityksisiä, ja joillekin jokin näistä sanoista voi tarkoittaa montaa asiaa, ja toisaalta myös ihan eri asioita kuin mitä vastaanottaja. Voisimme ehkä harkita sitä, että käytämme vasemmisto-oikeisto-jakoa vain talouspolitiikan suhteen, ja ihan muita termejä (vaikkapa liberaali/konservatiivi) kuvaamaan muuta politiikkaa. Vai pitäisikö meidän luopua näsitä termeistä tykkänään, ja luoda kokonaan uusi sanasto, joka on selkeä ja kaikki tietäisivät mitä mikin tarkoittaa. No, luulempa että moni sekoittaisi vanhat termit uusiin ja pian puurot ja vellit olisivat sekaisemmin kuin koskaan!