Kuten aiemmin totesin, populismi lähtee yksilöstä. Se on monesti yhden yksilön ajattelua ja ennen kaikkea sanomisia. Siksi populismivoimat voivat nousta pinnalle ja huipulle hyvinkin nopeasti. Niin ne myös katoavatkin, verrattuna aatteiden katoamiseen. Kun tulevat huonot ajat, ja populismivoimat saavat keulakuvakseen oikeanlaisen johtajan, he nousevat. Tyypillisesti populismi aiheuttaa vastareaktion, koska sillä on negatiivinen maine. Sen katsotaan olevan epäreilu keino, kaikki eivät pidä sitä uskottavana. On kuitenkin niin, että populistiseksi leimaaminen on populismiin verrattavaa, kansaa kosiskelevaa toimintaa.

Niinpä, vaikka nyt väitän, että populismiaallon jälkeen syntyy sen vastainen antipopulismiaalto, se antipopulismiaalto on itsekin populismin kaltainen ilmiö. Aatteeseen paremmin nojaavien politikoiden olisikin rehellisempää antaa populistien olla, ja antaa kansan itse ymmärtää, että populistiset keinot ovat vain silkkaa populismia. Siihen ei aina ole luottamista, ei varsinkaan aikoina kun asiat menevät valtakunnassa huonosti, ja aatteelliset näyttäytyvät syyllisinä. Silloin populismille on polttoainetta, ja se pysyy käynnissä.

Se, että hallituksissa istuu lähinnä aatteen poliitikoita, johtaa siis siihen, että huonot ajat näyttäytyvät heidän vikanaan. Silloin oppositio ja populistit voivat iskeä. Usein käy niin aatteellinen oppositio, joka on joskus kenties istunut hallituksessa, näyttäytyy luotettavampana ja noussee hallitukseen. Sen kamppanja on kuitenkin saattanut sisältää paljonkin populistisia piirteitä joiden avulla se on kyennyt käyttämään hallituksen vastoinkäymiset omaksi edukseen. Vahvasti populistiset puolueet eivät ehkä koskaan siis nouse hallitukseen.

Se että populisteja nähdään harvoin hallituksessa, tekee sen, että mitään yhteiskunnallista kriisiä ei pidetä heidän syynään. Heidän maineensa on aina puhdas, ja he voivat nousta takaisen yhä uudelleen. Populismi on ikuista. Toisaalta, he leimaantuvat usein poliitikoiksi, jotka eivät uskalla oottaa vastuuta (olipa asia oikeasti näin tai ei) ja siksi antipopulismiaalto alkaa purra, ja populismivoimat alkavat kärsiä. Saman aikaisesti kansan olot ovat todennäköisesti parantumassa, koska ongelmatilanne on yleensä vain väliaikainen.

Lopuksi on kuitenkin huomattava, että ainahan hallituksessa on todennäköisesti populisteja. On hyvin yleistä, että niin sanotuista aatteen puolueista joku tekee kampanjan, jolla lupaa jotakin lähes mahdotonta, tai pitkällä aikavälillä edesvastuutonta, mutta mikä kuitenkin kuulostaa äkkiseltään järkevältä. Monesti politiikassa taistelevat puheet, eivät asiat. Siinä populistit ovat mestareita.