Olen tässä populismiteoriakirjoittelussani saattanut kuulostaa vähintäänkin populismi-kriittiseltä tai -vastaiselta. Joku on saattanut ajatella minun jopa vihaavan sitä, joku ehkä on tulkinnut tekstiäni toisin. En ole saanut asiasta mitään palautetta, mutta myönnän kyllä että en pidä sitä oikeana tapana tehdä (tässä tapauksessa eri asia kuin puhua) politiikkaa. Siihen on perusteita, joista vahvin lienee se, että useinkaan se mikä tuntuu kansasta miellyttävältä, ei ole järkevää. Mitä huonommat olot, mitä pahempi kriisi, sen lyhytnäköisemmin ja yksilökeskeisemmin äänestäjä ajattelee. En silti pidä populismia läpeensä negatiivisena ilmiönä.

Populismin hyödyllisyys riippuu siitä, miten sitä käytetään. Parhaimmillaan populismi tuo yhteiskunnallisia ongelmakohtia esille ja herättää keskustelua. On hyvä että joku kertoo kansalle, ettei kaikki ole täällä hyvin, ja ennen kaikkea niin, että kansa sen tajuaa. Pahimmillaan populismi voi johtaa kansaa harhaan, aiheuttaa ristiriitoja ja harjoittaa edesvastuutonta politiikkaa, jonka negatiivisista seurauksista kärsitään vuosia myöhemmin. Oikein käytettynä sillä on sijansa hyvässä yhteiskunnassa, väärin käytettynä ei.

Ajatellaampa populismin tapaa herättää keskustelua. Hyvä esimerkki on nyt ajankohtainen keskustelu Guggenheimista. Guggenheimin julkisen rahoittamisen vastustajat nostivat esille sen, että uudelle Lastensairaalalle ei ole herumassa julkista rahoitusta, ja siksi sitä ei pidä antaa myöskään Guggenille. Sinänsä kommentti on läpeensä populistinen, ja tälläinen vastakkain asettelu on mieletön. Minusta kaikille pitäisi olla itsestään selvää, että Lastensairaalalle löytyy julkinen rahoitus, ja se, että nämä kaksi hanketta ovat toisistaan erillisä hankkeita, joita ei pidä asettaa vastakkain. Ne eivät ole toistensa vaihtoehtoja. Kuitenkin, asian esille otto on tärkeää.

Pitää myös huomata, että varsinkin puhetaitona populismi on hyödyllinen. Vaikka se yksinkertaistaa ja kärjistää monia asioita, se auttaa kuitenkin tavallista kansaa ymmärtämään tiettyjä asioita. Parhaiten se toimii tässä tehtävässä kun se ei yksinkertaista asioita liikaa, eli jätä mitään oleellista sanomatta, ja kun se puhuu asioista kansantajuisesti. Huumori on ihan hyvä keino myös poliittisessa puhumisessa, eikä sitä pidä välttää. Silti puhetta ei voida jättää pelkän lentävän lauseen varaan, vaan pitää myös kertoa tarkemmin mitä sillä tarkoitetaan.

En siis suhtaudu populismiin varauksettoman kielteisesti ja ylimielisesti. Populismista on oikeastikin hyötyä, varsinkin keskustelun herättäjänä ja ymmärtämään auttavana tekijänä. Sitä pitää kuitenkin osata hallita. Sitä ei voida jättää vartiotta, sen ei voida antaa päättää yksin. Populismin kitkeminen edustuksellisessa demokratiassa, voi onnistua vain laajalla kansanvalistamisella (jos loppujen lopuksi silläkään, sillä sehän saattaisi vain muuttaa muotoaan), jossa jo koulusta alkaen opetetaan, ettei kenenkään pitäisi sortua uskomaan katteettomia lupauksia vaan ajatella asia ensin itse, ja sitten valita kanta eri aatteiden välillä. Se ei kuitenkaan edustaisi minkäänlaista vapautta laisinkaan, ja vaatisi käsittämätöntä propagandakoneistoa. Populismi on loppujen lopuksi etuineen ja haittoineen varsin pieni hinta vapaudesta ajatella mitä lystää.