Tämä päivä olisi antanut aihetta yhteen jos toiseenkin blogiin, niin montaa erilaista asiaa tänään tuli pohdittua. Argumentaatio ja retoriikka-kurssin ensimmäinen luento, ja JYY:n edustajistovaalien paneelikeskustelu loivat monenlaisia aiheita joita nyt on tullut mietittyä. Päälimmäisenä jäi kuitenkin Sosiaalitieteiden teoria ja käsitteet-kurssin aloitusluennolla mieleeni herännyt kysymys, joka selviää otsikosta. Olen aina ollut filosofisessa ajattelussa idealisti, ihmisellä ja miksei muillakin ajattelevilla olennoilla täytyy olla mieli, tai henki, joka kykenee omaan materiasta riippumattomaan toimintaan. No kyllähän ajattelu voi toki riippua materiasta sikäli, että materia varmasti luo ihmisille erilaisia kapasiteetteja ajatteluun ja omaan tahtoon, se voi määrittää tiettyjä ominaisuuksia. Mutta ei ajattelu ja kokeminen voi olla pelkkää materian liikettä.

Ajatellaampa vaikka yhteiskuntaa: voiko sitä olla ilman ideoita tai "henkeä" (irroittaen sanan "henki", sen uskonnollisista viittauksista)? Ilman henkeä tai ideaa, ihmisten yhteiskunta on vain pelkkä ihmispopulaatio, eläinkunta eläinten joukossa. Joka nyt noin ihan sattuman kautta on materian liikkeillä onnistunut luomaan kaikkea mahtavaa maan päälle, vailla omaa tahtoa, jonka materialistit kokevat olevan materian liikkeiden aiheuttamaa illuusiota. Niin kai sitten tämä tekstikin on. Minusta yhteiskunnan tai kansan olemassaolo jo edellyttää hengen olemassaoloa, jotakin materiasta irrallaan olevaa tahtoa, jonka olemme ikään kuin yhteen sovittaneet, ja näin sen olemassaolon muodostaneet.

Miten materialistit selittävät sen (kommentoikaa, jos tiedätte vastauksen), että yht'äkkiä joku kansanosa, alkaa ajatella asioista samalla tavalla? Tai miten muoti omana ilmiönään selittyy materian liikkeillä? Vaikka meidän oma valintamme kuluttaessa olisikin materian aikaansaannosta, niin silti ollaan yhtä mieltä siitä, että muiden mielipiteet vaikuttavat meidän mielipiteisiin. Mielipide, ei mitä ilmeisimmin ole materiaa. Ja jos jokin ei-materiaalinen asia vaikuttaa meidän ratkaisuihin, niin eihän se voi tapahtua silloin materian tasolla, aiheuttaen materiassamme liikkeitä. Täytyy ollan hengen taso, jossa henget keskustelevat ja kommunikoivat keskenään, itsenäisesti, ja muokkaavat itse materian liikkeitä, kuten vaikkapa kättä ottamaan sen tietyn tuotteen hyllystä ostoskoriin, eikä niin päin että materia liikkuu samalla tavalla kuin muillakin ottaen tietyn tuotteen hyllystä, ja luoden samalla illuusion omasta päätöksestä.

Eivätkö normitkin vaadi omaa ajattelua? Voisiko muka olla niin, että materia liikkeillään luo meille oman normiston ja moraalikäsityksen? Omat arvot tuskin voivat olla palautettavissa materiaaliseen maailmaan. Ja ajatellaampa instituutioita: jokin instituutio jatkaa aina vain olemassaoloaan, vaikka sen alkuperäiset jäsenet ovat saattaneet heittää veivinsä jo aikoja sitten. Silti se säilyy, ja vaikuttaa yhä edelleen meidänkin toimintaan, jo pelkästään omalla olemassaolollaan, ja saa meidät toimimaan ja/tai tuntemaan tietyin tavoin.

Palaan vielä tässä vaiheessa keskusteluun, jota kävin erään kerran kavereideni kanssa. Esitin silloin, että henkinen olemus tai mieli määrittää sellaisella tavalla ihmistä, mikä ei ole palautettavissa materiaan (heräsi filosofian johdanto-kurssilla). On todistettu, että ihmisessä uusiutuu jatkuvasti soluja, mitkä ovat eittämättä materiaa. Osia ihmisessä vaihtuu, ja voi olla että jossakin elämän vaiheessa kaikki ihmisen solut ovat vähintään kertaalleen uusiutuneet (taas kommenttia jos teillä on tästä parempaa tietoa). Ihminen on tällöin kokonaisuudessaan eri materiaalia kuin syntyessään. Emmekö me silti tästä huolimatta koe olevamme, tai väitä toisen olevan se sama ihminen? Sen sijaan, jos jokin persoonallisuudessa muuttuu, niin silloin ainakin muut sanovat, ettei tuo ole enää se sama ihminen. Usein myös ihminen itse saattaa kokea muuttuneensa, kun hänen persoonallisuutensa on muuttunut. Identiteetin vaihtuminen tai muuttuminen, vaikuttaa ennen kaikkea kokemukseen itsestä, uutena ihmisenä, ja myös moni ulkopuolinenkin saattaa asian huomata. Materian vaihdossa näin ei tapahdu. Toki esimerkiksi jalan amputoiminen ja vaikkapa korvaaminen tekoraajalla voi muokata materiaalisena muutoksena ihmisen minäkäsitystä, mutta ihminen materiaalisena olentona on silti sama. Sen sijaan henkisenä ei.