Olen huomannut erään mielenkiintoisen piirteen suomalaisessa julkisessa taloudessa, ja ennen kaikkea terveydenhuollossa: se on lyhytnäköinen. Lääkärit tekevät ratkaisuja, joilla toivotaan hetken säästöä, ja jos hyvä tuuri käy, siinä onnistutaan. Todennäköisempää kuitenkin on, että tällä pienellä säästöllä aiheutetaan vieläkin isompia lopullisia kuluja.

 

 

Otetaan esimerkkitilanne, jossa Herra Huu menee lääkärin vastaanotolle, ja valittaa selkäkipuja.Tohtori Huu epäilee, että aiemmin diagnosoitu vamma alaselässä on taas alkanut vaivaamaan. Kipu tuntuu kuitenkin yläselässä. Tohtori lähettää Herra Huun röntgenkuvauksiin, jossa kuvataan vain alaselkä, esimerkkihintana 400e. Koko selän kerralta kuvaaminen olisi maksanut 600e. Tohtori Huu ajatteli, että koska vanhojen vaivojen mukaan loogista olisi, että vika löytyy alaselästä, on parempi säästää tämä 200e, ja kuvata vain puolet. Hän ja muutamat muut lääkärit joiden kanssa hän on asiasta puhunut, ovat asiasta yhtä mieltä.

 

 

Röntgenkuvat tulevat, ja sama alaselänvika löytyy sieltä edelleen. Herra Huu on kuitenkin sitä mieltä, että vika ei voi olla alaselässä, jos kipu tuntuu yläselässä. Hän ei suostu leikkaukseen, ennen kuin oikea vika on löytynyt, eli hän vaatii päästä yläselän kuvaukseen. Samaan aikaan vika pahenee entisestään, kun prosessi pitkittyy. Tohtori Huulla ei ole enää muita vaihtoehtoja kuin lähettää Herra Huu myös yläselän kuvauksiin, hinta sama 400e. Jo nyt kuvaukset ovat tulleet 200e kalliimmiksi kuin jos asia oltaisiin suoritettu kerralta.

 

 

Nyt myös yläselästä löytyy vika, siellä kasvaa kasvain. Herra Huu pääsee leikkaukseen ja toipuu. Kuitenkin, prosessi venyi huomattavasti, ja kasvain ehti aiheuttaa, kas vain, pysyviä vammoja. Lääkärit jälkeenpäin tajuavat, että jos Herra Huun koko selkä oltaisiin kuvattu kerralta, oltaisiin jo suoraan kuvauksissa säästetty 200e, ja hänet oltaisiin todennäköisesti saatu kuukausi, kaksi tai jopa kolme aikaisemmin takaisin töihin. Lisäksi oltaisiin säästetty paljon kalliiden lääkäräiden aikaa, eikä leikkauksesta toipuminen olisi vienyt yhtä kauaa.

 

 

Edellä kuvattu tilanne, perustuu todelliseen tarinaan, jonka hiljattain kuulin. Diagnoosit eivät luonnollisestikaan ole täysin samat, ja summat ovat mielikuvituksellisia, ja jos joku lukijoista tietää paremmin näistä hinnoista, niin saa korjata. Pää pointtina on kuitenkin se, että kun julkisella sektorilla on rahat vähissä, ja eletäään kädestä suuhun, sen on pakko pakottaa työntekijänsä yrittämään säästämään joka tilanteessa, jotta velkaa ei jouduttaisi ottamaan lisää. Tämä jatkuva joka asiassa nipistäminen ja pienten hetkellisten säästöjen hakeminen johtaa pitkäntähtäimenperspektiivin katoamiseen, eikä kokonaisuutta kyetä näkemään.

 

 

Julkisen sektorin rahapula, ja jatkuva keikkuminen ”siinä rajoilla”, kun verottaa ei haluta, johtaa siihen, että julkinen sektori toimii vieläkin tehottomammin, kuin mikä oletus on. Jos julkisella sektorilla, ja ennen kaikkea terveydenhuollolla olisi vuosittain käytössä edes 10% enemmän rahaa kuin mitä sitä oletettavasti kuluisi niillä palveluilla ja muilla menoilla mitä ollaan budjetoitu, se voisi päästä lopulta jopa 10% säästöihin em budjettiin nähden. Siispä jos esim valtion oletetaan laativan 50 mrd:n budjetin, ja jos se keräisi veroja 55 mrd, ja näin ollen kun julkisilla toimijoilla on niin sanotusti varaa miettiä asioita kokonaisuutena, se saattaa lopulta tarvita rahaa vain 46 mrd. Toki säästölukua on mahdoton ennustaa, ja se saattaisi jäädä pienemmäksi, mutta en yllättyisi vaikka se toimisi vielä esimerkkiänikin paremmin.

Mitä sitten tehdä sille ylimääräiselle rahalle joka jäisii, em esimerkin mukaan 9 mrd euroa? Sillä voidaan vaikka täsmäelvyttää taloutta ja nostaa työllisyyttä, tehdä julkisia investointeja. Tai se voidaan lisätä veronpalautuksiin, tai sijoittaa. Voitaisiin vaikka rakentaa lastensairaala joka maakuntaan, tai antaa kehitysapua. Sillä voitaisiin rakentaa kattava sähköjakeluverkosto sähköautojen "tankkaamista" ajatellen. Sillä voitaisiin ostaa armeijalle kalustoa, ja lisätä rauhanturvaajien määrää kriisialueilla, jos kerran sen alan suurvallaksi aiotaan. Nekin fiksumpia käyttökohteita kuin hukata se lyhytnäköisyyteen...