Tekstini innoittaja, asia jota olen sittemmin pohtinut jonkin verran, on sosiologian piiriin kuuluva käsite, Mc Donaldisaatio. Sillä tarkoitetaan erästä ylikansallisille ja vapaille markkinoille tyypillistä ongelmaa. Ongelma on laajan ja vapaan kilpailun, mikä on siis vapaiden markkinoiden perusta, ominaisuus, jossa voitot pyritään maksimoimaan. Voittoja yritetään kasvattaa tuottamalla tuotteet mahdollisimman halvalla, jotta pärjätään hintakilpailussa paremmin. Useimmiten yhteen asiaan erikoistunut yritys kykenee tuottamaan asioita halvemmalla kuin muut. Tästä tulee dominoiva tuottaja tuotteenosia tuottaville markkinoille. Tällöin yritykset alihankkivat osansa useammin tältä tuottajalta. Usein myös uudet ja halvemmat menetelmät siirtyvät tavalla taikka toisella myös muille yrityksille, ja pian kaikkien yritysten tuottamat tuotteet, ovat raaka-aineita ja tuotantomenetelmiään myöten samanlaisia.

Jätetään tuo myös Disneysaationa tunnettu ilmiö hetkeksi hautumaan, ja pohditaan hieman perustavampaa ongelmaa näennäisessä valinnan vapaudessa. Onhan nimittäin niin, ettemme me valitse suinkaan perhettämme johon synnymme. On olemassa sanonta, "sukulaisiaan kun ei voi valita". No tätä väitettä kukaan ei olekaan yrittänyt kumota, mutta siitä voidaan johtaa kysymys, että onko köyhyys todellakin oma vika? Huono-osaisten perheeseen ja/tai sukuun syntyminen leimaa itse kutakin elämänsä loppuun asti. Tilastot osoittavat, että edelleen myös Pohjoismaissa, vaikka muita maita lievemmin, pienipalkkaiseen perheeseen syntynyt on itse aikuisena muita todennäköisemmin pienipalkkainen. Tämä johtuu Pohjolassa enää harvoin siitä, etteikö olisi varaa kouluttautua, mutta asenteet periytyvät, ja oma asema yhteiskunnassa vaikuttaa asenteisiin. Sellaisissa muka vapaissa yhteiskunnissa, kuten Amerikka, koulutus kaiken lisäksi vielä maksaa, jolloin sinne ei ole köyhällä asiaa. Henkilö, joka sattui syntymään köyhyyteen, pysyy myös hyvin suurella todennäköisyydellä köyhänä.

Onko köyhällä vapaus valita? Jos on kovin pienet tulot, sinun on pakko valita aina se halvin. Olet käytännön syistä pakotettu valitsemaan sen. Et voi ajatella tuotteen tai palvelun laatua tai eettisyyttä, yms mitä pidetään arvostettavana. Tämä on heidän valinnan vapauttaan rajoittava tekijä myös täällä Suomessa, eikä vain anglosaksisissa maissa. ALV on verotustapa joka korostaa tätä vaikutusta. Hyväksyn toki ALV:n kulutusta hillitsevänä tekijänä, mutta siinä on paljon korjattavaa. Valinnan vapaus on siis köyhäksi syntyneelle vain näennäistä, vain utopiaa. Alussa mainitsemani Mc Donaldisaatio on taas se tekijä, joka kumoaa ison osan keskituloisten valinnanvapaudesta. Heidän, joiden ei olisi pakko valita halvinta, voivat hieman varioida kulutuksensa hintatasoa. Kuitenkin, koska suurin osa tuottajista, ja kaikesta päätellen myös suurimman osan tuottavista ja hyvin kauppaa tekevistä yrityksistä, toteuttavat nimenomaisesti Disneysaatiota. Nämä kuluttajat kuvittelevat valitsevansa Mc Donaldsin ja Hesburgerin välillä, mutta todellisuudessa he saavat lähes tulkoon samanlaisen ja samalla tavalla tuotetun hampurilaisen, ja valinta on koskenut vain pakkauksen väritystä ja kuviointia.

"Vapaassa" yhteiskunnassa ja markkinoilla valinnan vapaus on vain riittävän hyvätuloisilla, joilla on oikeasti varaa valita haluamansa ja parhaaksi katsomansa vaihtoehto. Näitä ihmisiä on korkean verotuksen, laajan sosiaaliturvan ja pienten tuloerojen maissa, eli lähinnä Pohjoismaissa, suhteellisesti eniten koko väestöstä. Vapaita markkinoita ja ennen kaikkea valtion mahdollisimman pientä puuttumista talouselämään, ollaan perusteltu valinnan vapaudella. Vapauden ollaan toisaalta esitetty syntyvän parhaiten siitä, että kaikki se, mikä ei rajoita toisten ihmisten vapautta on sallittua. On totta että sellaisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa, kuin Yhdysvallat, ollaan juridisesti hyvinkin vapaita, mutta kuten edellä ollaan todettu, tai todistettu, niin se vapaus johtaa lopulta siihen, että alati pienenevä ja voimistuva vahvempien ryhmä, polkee heikompien vapautta. Sen saman vapauden, mikä näillä vahvoilla on, voisivat he saavuttaa vähemmälläkin, joten se että he ottavat vapauksia muiden kustannuksella, ei varsinaisesti lisää enää heidän vapauttaan samaa määrää, eli todellisen vapauden kokonaismäärä pienenee.

En silti yritä tässä sanoa, että kommunismissa kaikki ovat vapaimmillaan. Pakkotyötähän sekin edellyttää, mutta niin edellyttävät myös monet oikeistolaiset yhteiskuntatieteilijät ja poliitikot, jotka saman aikaisesti hehkuttavat ideologiansa valinnan vapautta. Ehkä suurin valinnan vapaus, ainakin kulutuksen suhteen saavutetaan sillä, että turvataan jokaisen kulutusmahdollisuudet, ja tehdään eri vaihtoehdoista todella toistensa vaihtoehtoja. Se voisi onnistua muuttamalla ALV:n luonnetta hintoja tasaavaksi, ei korostavaksi veroksi, jolloin joku erikoisempi tuote, joka normaalisti olisi kalliimpi, voisi tulla hintansakin puolesta aidoksi vaihtoehdoksi, myös niille pienituloisemmille. Sen jätän tällä kertaa pohtimatta, kuinka oikeudenmukaista tai järkevää sellainen todellinen valinnan vapaus on, mutta näin se saattaisi paremmin totetua.