Muotoilenpa tuon otsikossa tiivistetyn kysymyksen hieman selkeämmin: Mikä selittää populististen "voimien" ajoittaisen nousun ja sen jyrkkyyden? Muotoilen samalla myös edellisen tekstin lopputuleman selkeämmin: Populismi on tapa muodostaa poliittisia kannanottoja, vetoamalla stereotyyppisiin ja usein konservatiivisiin ajatuksiin, mikä kussakin tapauksessa kuulostaa yksilöstä miellyttävimmältä, riippumatta siitä onko se ristiriidassa muiden omien kantojen kanssa.

Jos nyt muistelemme edellistä tekstiä ja siitä johdettua määritelmää yllä, niin syy miksi osa kansasta asettuu heidän puolelleen, näyttää selkeältä; populismi on lähellä yksilöä, lähellä tavallista ihmistä. Tavallisen ihmisen, on helppo samaistua populismin ajatuksiin ja lauseisiin. Kaikki kuulostaa miellyttävältä ja yksinkertaiselta, muu kuulostaa naurettavalta tai herrojen huijaukselta, niin kuin korkeasti koulutettu aatepuolueen edustaja ei osaisi kuvitella tavallisen ihmisen kurjuutta. No ei ehkä osaakaan täysin kuvitella, mutta onhan niitäkin jotka ajavat kaikkein köyhimpien asiaa, tiesivätpä he sitten köyhyydestä mitään tai ei.

Joka tapauksessa populismille ominaista on siis se, että sen kannat ja mielipiteet ovat lähellä yksilöä, koskettavat pientä ihmistä. Siksi populistisille puolueille tai ilmiöille kaikissa edustuksellisissa demokratioissa kulloisenakin aikana onkin tyypillistä, että ne personoituvat yhteen ihmiseen, eli yksilöön. Siinä siis ajatus kulkee yksilötasolta yksilötasolle, ei ylhäältä alaspäin, niin kuin muilla puolueilla. Siksi monet yksittäiset ihmiset omaksuvat helposti tälläisen karismaattisen populistijohtajan sanat ja ajatukset. Populistijohtajan karsima ja dynaamisuus saa aikaan nopeita muutoksia kansan ajatuksissa. Koska ajatusten siirtyminen tapahtuu yksilöltä yksilöille, se voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Tästä johtuen, kun populismivoimat saavat johtajakseen oikean henkilön, suosio voi kasvaa yllättävän nopeasti ja jyrkästi.

Lähes aina, populistien lopulliseen suosioon nousuun vaaditaan aina huonoja aikoja. Varsinkin talouden lamat leimataan usein aatteellisten poliitikkojen aikaan saannoksiksi, mitä ne toki saattavatkin olla, ja tässä vaiheessa populistien on helppo iskeä. Tavallisella kansalla menee entistä huonommin, ja yhtäkkiä populistien yksinkertaiset ideat kuulostavat järkeviltä ja johdonmukaisilta. Pian moni tavallinen tallaaja kääntyy yhden suuren käänteen tekevän poliitikon puoleen, ja ryhmäkäyttäytymisen dynamiikka alkaa kasvattaa hänen kannattajajoukkojaan. Yksi ihminen, voi oikeilla sanavalinnoilla ja oikeaan aikaan saada aikaiseksi suuren muutoksen.