Viime viikolla televisiosta tuli paljon asiaa Nato keskustelusta. Yle järjesti tiistaina Venäjä-illan, joka siis luonnollisesti sivusi Nato-kysymystä, ja torstaina A-talkissa puhuttiin nimenomaisesti Natosta. Nämä kaksi keskusteluohjelmaa saivat jälleen itsenikin pohtimaan tätä aihetta.

Venäjä-iltaa on pakko kommentoida siten, että ihmettelen suuresti kaikkien osapuolien syyttelyä. Ei ole millään muotoa järkevää keskustelua sellainen, jossa ei kuunnella toista osapuolta, ja huudetaan päälle varsin voimakkaita ja leimallisia termejä. Ollaan olevinaan niin varmoja oman kannan paremmuudesta ettei edes haluta ymmärtää toista, ja solvataan niitä ihan surutta varsin raflaavin sanankääntein. Ei se keskustelu sillä tavalla pyöri. Onneksi A-talkissa oli fiksumman oloista porukkaa ja vähemmän desibelejä. 

Mutta olipa Venäjä-illan argumentaatiotaso millaista hyvänsä, se herätti joka tapauksessa ajatuksia. Suomessa useimmat ovat varmaankin tottuneet siihen ajatukseen, että Amerikka ja länsivallat ovat se hyvä puoli, ei täysin viaton mutta perusteeltaan kuitenkin, ja taas Venäjä se paha puoli, ei ehkä ihan läpeensä, mutta perusteeltaan kuitenkin. Ajatellaan että lännessä demokratia toimii ja täällä ollaan onnellisia. Länsimainen elintaso kertoo sen, että Eurooppalainen markkinakapitalismi ja demokratia takaa hyvän menestyksen. Moni ehkä ymmärtää, Kiinan esimerkin jälkeen, että muutenkin voidaan tuloksia saada, mutta tämä toimii ainakin varmasti. No onhan se totta, että demokratia pelittää, hitaasti mutta varmasti, mutta tekeekö se muista kuin demokraattisista maista pahoja? 

Ihmisten pitäisi ehkä miettiä, että toimiiko Venäjä tässä tilanteessa todella niin irrationaalisesti tai julmasti, kuin tahdomme aina ajatella. Olisiko tilanne toinen, toimisiko Venäjä toisin jos historian saatossa Venäjää olisivat hallineet sellaiset tsaarit, jotka eivät olisi huonolla politiikallaan aiheuttaneet tarvetta vallankumoukselle, kommunistien valtaan nousua ja diktatuuria, ja edelleen vahvaa johtajaa johtamaan Neuvostoliiton perillistä? Ja mikä vielä tärkeämpi kysymys, uskommeko me todella, että Yhdysvallat ja sen vaikutuspiiriin kuuluvat maat, ovat puhtaita, että Yhdysvalloilla ei ole mitään omahyväisiä tarkoituksia, eikä halua puolustaa omaa reviiriään, vaan kaikki toimintaa perustuu rauhantahtoon? 

Venäjä ja Yhdysvallat, niin kuin myös Kiina, ovat suurvaltoja, merkittävässä roolissa maailmanpolitiikassa, ja omaavat mahdottoman vaikutusvallan. Kuvitelkaapa itsemme tähän asemaan. Tehdään ajatusleikki, jossa me olisimme tässä tilanteessa vaikkapa Venäjä, ja Virossa (joka tässä ajatusleikissä ei ole Natomaa, Ukraina sen sijaan olisi) kotimaan asioihin tyytymätön porukka alkaisi riehumaan. Emmemkö me silloin, suurvaltana, jolla olisi varaa puuttua tilanteeseen, ja jonka uskottavuuden kannalta olisi tärkeää pitää omiensa puolia kriisialueilla, puolustaisi omaa suomalaista vähemmistöämme? Emmekö ihmettelsi jos joku merkittävä suurvalta puolustusliittoineen, joka on levinnyt huolestuttavan lähelle omia rajojamme, yrittäisi väkisinkin puuttua tilanteeseen? Rauhalliset aikeet tuntuisivat meistä, pienen maan asukkaista luonnollisilta tässä tilanteessa, mutta vallasta huumaantuminen on ihmiseen rakennettu, ja se että Suomestakin on joskus Suurta yritetty tehdä, osoittaa että yhtä kahjoja mekin olisimme suurvalta-asemassa.

Yleensäkin, kun ihmettelemme toisten, täysin eri asemassa olevien ihmisten tai valtioiden toimia, meidän tulisi kyetä asettumaan toisen asemaan. Moni Nato kannattaja, kuten vaikkapa Kimmo Sasi, luottaisi täysin Naton turvatakuisiin. Olen täysin samaa mieltä A-talkissa mukana olleen vapaan toimittajan, jonka nimi on jo unohtunut, siitä että turvatakuisiin ei ole luottamista. En olisi lainkaan niin varma, että esimerkiksi Yhdysvallat olisi todella riittävän kiinnostunut puolustamaan Suomea, tai mitään muutakaan pientä Natomaata, jos joku ulkopuolinen maa siihen hyökkäisi. Yhdysvallat on suurvalta, Suomi vain pieni länsimaistunut valtio Venäjän kyljessä. Tämä on minusta yksi tärkeimmistä syistä, miksi en katso että Suomi hyötyisi riittävästi Natojäsenyydestä.

Muutoinkin, kun Suomi on totutusti ollut ja tullut tunnetuksi liittoutumattomana maana, olisi minusta typerää nyt huolestuttaa Venäjää, ja liittyä Natoon. Suomen ja Venäjän välit ollaan ennenkin hoidettu näin ja hyvin on mennyt. Niin se hoituu hyvin jatkossakin. Meidän ei tarvitse liittyä Natoon, eikä kukaan pakota meitä liittymään siihen Euraasian liittoon, josta Venäjä-illassa oli puhetta. Natojäsenyys aiheuttaa huomattavia kustannuksia, ja voi viedä meidät sotiin, jos jossain muualla päin jotakin Natomaata uhattaisiin, itse kun tahdomme lupauksistamme, eli tässä tapauksessa turvatakuista pitää kiinni. Hei! Ei ole mitään, pelättävää.

Blogi julkaistiin alunperin sunnuntaina 20.4. osoitteessa http://konstablogi.webs.com